maanantai 16. elokuuta 2010

avautuminen

Avautuminen ja hajoaminen kuuluu varusmiespalvelukseen ja olen kokenut sen koko tähän astisen palveluken ajan pahasti vain kerran.

Kuvassa on mitä idyllisimmin aseteltu kenttälounas. Tavallinen ihminen voisi ajatellä näin: " ai, miten miellyttävää! Kiva ravitseva ateria marssin ja taisteluharjoituksen jälkeen luonnonhelmassa! Miten mukavaa!"
Mutta totuus on kaukana siitä. Aine mikä piiloutuu kuvassa ruskean lihakastikeruuan alle on napalmia.
Tähän astisesta elämästäni se on järkyttävintä paskaa mitä olen syönyt. Jauhoinen tulikuuma "peruna"velli, joka maistuu terveyssiteille saisi miehen, kuin miehen pettyneeksi. Kaikkein kamalimman muodon tämä tökötti saa, kun muonituskeskuksen viiksekkäät tädit lisäävät siihen vanhaa jauhelihaa ja turauksen chiliä, jolloin saadaan aikaan aine nimeltä Tex-mex pata. Muutenkin tukalasti nieltävissä oleva aine saa muodon, joka vatsassa ja ruokatorvessa aiheuttaa poltetta, kuten oikea napalmi. Eritoten marssiessa ja tetsattaessa tämä pata korventaa näitä elimiä tulisilla pukluilla, kuin nielusta olisi kaadettu sisään akkuhappoa. Tämä kaikki ei kuitenkaan riitä, sillä tätä kuravelliä on jouduttu syömään erinnäisistä logistisista ongelmista johtuen kohta 1.5 putkeen päivälliseksi ja lounaaksi. Asiasta ei jaksa enää huutaa, vaan ruokailuun siirrytään apatian vallassa ja ruokaillessa tätä ainetta tulee vain tosi surulliseksi.
En antaisi tätä ainetta sisältävää ruokaa edes pahimmille vihamiehillenikään! hyi

JÄPITTÄÄ!


Sotilaanperustutkinnon suorittaneen on helppo hymyillä. Opimme jälleen eri keinoin eliminoimaan kasvottoman ja ilmeisen vihamielisen, sekä vaarallisen vihollisen. Kertasinko, telamiina, käsikranaatti ja rynnäkkökivääri62 toimivat jalon työmme instrumentteinämme.

Alokkaat Juvis, sekä Kake tulevat lähiaikoina kirjoittamaan vaihe vaiheelta täydellisen oppaan rötväämiseen ( rötvääminen = sopivassa, tahi sopimattomassa tilanteessa hallittu/ hallitsematon rentoutumisen tila ja muoto, jolla laiskan tulevan tykkimiehen pää pysyy vireänä) , johon kuuluu teoria, käytäntö, sekä filosofia aiheesta.

Kirjoittajien tarkkaakin tarkemmat silmät havaitsivat aisteja kutkuttavan teollisenmuotoilun jalokiven: taistelujakkaran. Jakkaran kaunis bauhusmainen funktionalismi ja tositilanteessa käytettävyys saa taas ihmettelemään puolustusvoimien kaluston mahtavuutta.
Toisin, kuin normaaleja tuoleja taistelujakkaraa ei käytetä rentoutumiseen, vaan paljon tähdellisempiin ja yleishyödyttävimpiin tarkoituksiin. Se on muunmuassa aseenpuhdistuksen aikana pöytä jolla mutkaa rassataan, pinkka- ja punkkatarkastuksen aikana viivoitin jolla mitataan lakanan leveys ja välillä asennon korvikkeena, kun "jäpitetään" ja istutaan, kuin olisi rautatanko perseessä. Aivan mieletön kapistus!



lauantai 14. elokuuta 2010

TJ ???


Asevelvollisuuden suorittamisesta on kirjoitettu monenmoisia blogeja. Kyseistä instituutiota kritisoivia, ihannoivia ja vaikkapa informaatiota antavia tulevia alokkaita silmällä pitäen.
Minäkin ajattelin avata mieltäni tietotekniikan avulla tästä lafkasta, mutta uudella lähestymistavalla, eli muotiblogin silmin.

Armeija tarjoaa tuhat ja yksi tapaa ilmaista omaa itseään kauniin maastonvihreän erisävyillä toisin, kuin yleisesti ottaen luullaan. Tulen pureutumaan tähän aiheeseen tulevaisuudessa seuraavan 180-362 päivän ajan niin aktiivisesti, kuin mahdollista. Tetsaus ja muu larppaus tietysti vie leijonan osan ajasta, mutta pyrin aktiivisesti löytää uusia innovatiivisia tapoja tuoda omaa tyyliänsä esiin näissä ajattomissa militaryhenkisissä luomuksista.


Kuvassa on uusin löytöni varusvaraston uumenista. Vanhat kunnon "ysiykköset", eli maastopuku maalia m-91. Puku on ysärihenkistä vintagea ja kauniisti ajan patinoima. Harmi että tästä ikivihreästä klassikosta ollaan kuitenkin hiljalleen luopumassa, eikä sitä enää juurikaan valmisteta. 90-luvun laman takia asusteen kankaan laadusta valitettavasti jouduttiin tinkimään. Tämän takia kyseisellä asukokonaisuudella on poikkeuksellisen pirullinen taipumus revetä housujen haaroista larpatessa, jolloin syntyy niin sanottu leirivittu. Tämä ei kuitenkaan vähennä yhtään tämän vihreiden ja ruskeiden pötkylöiden koristaman luomuksen hohtoa. Siis ihastuttava asuste sekä arkeen ja juhlaan, tahi kasarmille ja tetsaukseen.


Tarkimmat lukijat(?) saattoivat myös huomata kuvan henkilön nerokkaan asuste valinnan. Kenttälapio luo jokaiseen pukuun pikantin säväyksen, joka ei jää naisilta huomaamatta!